perjantai 15. kesäkuuta 2018

AIJJOOS-toiminnalle kiitoksia


Kiitollisin mielin katselen taaksepäin: kymmenen yhteisöllisyyden reipasta toimintavuotta on jättänyt mieleeni ja kehooni muistijäljen. Siitä vähän raapustelen. Monta mielen alhosta nousemisen tapahtumahetkeä on kruttuusen kaalinpääni muistilla, mutta kiitoksen sana on usein jäänyt sanomatta.

Tässä kirjoittamassani muisteluviuhkassa lähetän virtuaaliruusun Aijjoos-toiminnan vetäjille ja kaikille toimintaan osallistuneille ystäville. Useita sykkeen kiihdyttäviä hetkiä on koettu yhdessä, pienissä ja isoissakin tapahtumissa. Mielenkiintoisia ovat olleet viihdyttävät ja historiaan tutustuttavat matkat. Kotimatkalla on bussin penkillä kuorsattu rentouttavat torkut.

Muistelen kuluneita vuosia kulttuurin harrastajana. Aijjoos on haastanut meitä harrastajia monenlaisiin tehtäviin, tarjonnut tekemistä vertaisohjaajina, liikunnassa, mutta myös esiintyjinä ja viihteen tekijöinä. Aijjooksen toimintaa olemme esitelleet messuilla ja tapahtumissa.

Yhteisöllisyys on ollut toiminnan valttia. Tullaan tutuiksi, kylille suunnattu kyläluutakampanja onnistui. Ruutuvihkoihin kirjoitettiin satoja tarinoita arjessa elämisestä, eläimistä, viljoista ja porkkanapenkeistä. Ruokareseptejä ja tarinoita tallentui. Tarinat löytyvät alueen kirjastoista.

Aijjooksen toiminnassa ja tilaisuuksissa on arvostettu perinnekulttuuria. Aijjoos-toiminta on kannustanut rohkeaan läsnäolevaan yhteisöllisyyteen ja luovaan osallistumiseen. Se on tarjonnut kannustavaa myötäelämistä, tietoa ja viihdettä sivukylienkin asukkaille ja heille, joilla ei ajokortteja tai muuta kulkumahdollisuutta ole.

Noissa tapaamisissa on kuultu monta Suomen historiaan kuuluvaa tarinaa, joiden sisältö on vain muistitietona kertojallaan, ja joiden taltiointi olisi ajankohtaista. Digitalisaatio ei tarinoita pelasta ne häipyvät helposti bittien avaruuteen.

Kysyin Eläkeliiton Etelä-Pohjanmaan piirin toiminnanjohtajalta Ulla Harjulta, mitä viestiä eläkeläisiltä on Aijjoos-toiminnan osalta kuulunut? Toimintaa ei koeta millään tavalla kilpailijana, oli vastaus.

Haastan Aijjoosväen palautekeskusteluun. Kai Kunnas sanoi TV-haastattelussa: − Onhan sillä merkityksensä, saako palautteissa yhden vai neljä peukuttajaa.

Aijjoos-toimintaan voi tutustua tarkemmin netissä: www.aijjoos.fi.
Kiitän osallistumisen mahdollisuuksista, koetuista läsnäolon hetkistä ja toivotan Aijjoos-toiminnalle jatkossakin pirteitä toimintavuosia!
Eero Peltoniemi, Kauhava

perjantai 19. tammikuuta 2018

Katsaus menneeseen


Niin paljon tapahtumia mahtui vuoteen 2017 ja itsenäisyytemme sataan vuoteen, että vain pieni osa on tallentunut muistini kovalevylle, mutta tietokoneellani on asiaa novellikirjaakin enemmän.

On aihetta kiitokseen, mutta myös epäkohtaisuuksien esille nostamiseen. Viimevuosina valtiovalta on yhä enenevässä määrin huutanut ikääntyvää väestönosaa vapaaehtoistoimintaan. Mutta porkkanat sen ylläpitämiseksi ovat olleet nahistuneita. Verottajan tavoitteet ovat aivan käsittämättömiä. Talkootyölle pyritään laskemaan verotettava arvo.

Jos vapaaehtoiset pistävät hanskansa naulaan, pysähtyy moni yhteiskunnan merkityksellinen ratas. Aijjoos-toiminta ja Eloisa maaseutuverkosto järjestivät Hyvänmielenosoituksen Helsingissä Senaatintorilla toukokuussa 2017. Osallistujat pääsivät kertomaan kansanedustajille mm. siitä, että talkoolaisten osuus yhteisöllisten, liikunnallisten ja kulttuurillisten toimintojen ohjaajina ja vetäjinä on ratkaisevaa henkisen viihtymisen ja kehollisen terveyden osalta, ja että omaishoitajuus on liian suuressa määrin ikääntyvien harteilla.

Pohdiskelen asiaa yksittäisenä kulttuuriharrastajana. Vertailen ikääntyvien toimintakentän mahdollisuuksia ja antia, yhteisöllisten tapaamisten osuutta, kehollisten ja henkisten ponnistelujen tuottamia hyvänolon vaikutteita ja osallistuvan terveen elämänasenteen kantavuutta.

Medialukutaito, uusiokäytetty ilmaisu avautuu poliittiseen keskusteluun slangina, joka vaatii päättäjiltä oivalluskykyä. Puoli miljoonaa yli 65-vuotiasta henkilöä on ulkona netin ja verkkomedian tarjoamista mahdollisuuksista. Kun määrään lisätään syrjäytyneet, vammaiset ja ne, jotka eivät jostain syystä katso tarvitsevansa nettiä, puhutaan jo miljoonasta palvelun ulkopuolelle jäävästä kansalaisesta. Luku lienee hyvinkin todellinen. Heidän medialukutaitonsa kehittämiseen tarvitaan koulutusta ja ohjausta. Järjestöjen vapaaehtoisten talkoot ja vertaistuki eivät riitä.

Ministeri Vehviläisen mukaan tavoitteena on, että vuoden 2018 aikana valtio lähettää kansalaisilleen viestit sähköisessä muodossa. Vehviläinen kuitenkin lupaa, ettei tästä tule kaikille pakollista. Ne, jotka eivät omista tietokonetta tai joilla ei ole verkkoyhteyttä, voivat hakea lupaa poiketa tästä.

Digipalveluun siirtymisestä puhutaan, ikään kun ei tiedettäisi, että viidesosa kansasta on ja jää digipalvelujen ulkopuolelle. Tiedon julkaisu verkossa on kätevää ja hyväksyttävää. Perustuslakimme takaa palvelun myös tulkatun kielen muodossa, joten mikään virasto tai instituutio ei voi keskittää palveluaan pelkästään digimuotoon ennen kuin on varmistettu kansan medialukutaito.

Eero Peltoniemi, sanataiteen talkoolainen, Kauhava

torstai 26. lokakuuta 2017

Ostosretki Tuuriin

Perjantaina 13. lokakuuta 2017 lähdimme joukolla hyvään tuuriin luottaen Tuurin Kyläkauppaan. Matkaan osallistujia oli kahden Härmän Liikenteen bussin verran, yli 100 henkilöä Aijjoos -toiminta-alueelta. Matkan järjestäjinä toimivat Seinäjoen ammattikorkeakoulun 3. vuosikurssin sosionomiopiskelijat Kirsi-Marja Kontiainen, Anniina Ahonen ja Katarina Koivusipilä yhteistyössä Aijjoos-toiminnan kanssa. Mukana olivat myös Marja-Liisa Nevala, Minna Koponen ja Jenni Alanen Aijjoos-toiminnasta.

Matkan aikana opiskelijat järjestivät meille Tuurivisan. Veikkailtiin Vesa Keskisen ikää (50 v.), Kyläkaupan perustajaa (Toivo Keskinen), perustamisvuotta (1946) ym. Vastaukset selvisivät, kuten myös Kyläkaupan tunnuslause: Suomen suurin kyläkauppa. Pelasimme lisäksi bingoa, siinä meillä oli huonompi tuuri: ei yhtään voittajaa!

Kyläkaupan osoite on Onnentie 7 ja sen symbolina on pihalla suuri OnnenKenkä (hevosenkenkä). Jo rakennukset ovat nähtävyys, niitä on eri tyylejä ja eri aikakausilta aina hirsitalosta itämaiseen palatsiin asti. Alueella on myös muita kauppoja. Tapahtumia järjestetään ympäri vuoden, kesällä esim. lapsille Miljoona Tivoli.

Upeassa sisääntuloaulassa meitä odotti Vesa Keskinen toivottaen meidät tervetulleeksi. Hän kertoili liikkeen historiasta matalalla äänellään, joka melkein hukkui ympäröivään hälyyn.

Pian pääsimme syömään ravintola Onnenkiveen. Ruoka oli maukasta ja monipuolista.

Tavarapuoti on ravintolan välittömässä läheisyydessä. Siellä osuin heti jouluosastolle, jossa tuli pyörittyä ja ihailtua joulukoristeiden paljoutta. Tarttuihan sieltä jotain mukaankin.

Parin tunnin ajan kuljeskelin ja ihmettelin tavarapaljoutta. Eri artikkeleita on kuulemma ainakin 250 000. Myymälä on kuitenkin valoisa ja siisti ja tavarat on hyvin järjestetty. Vahinko vain, että Tuula -siivoojaa ei näkynyt.

Onneksi päästiin hengähtämään viinerikahville kahvila OnnenKiveen. Vähitellen palailimme bussille ja tavaratila täyttyi ostoksista.

Paluumatkalla ihailimme kumpuilevia peltoja ja syksyn väriloistoa. Opiskelijat jakoivat palautelomakkeita. Kuuntelin ympärilläni käytävää keskustelua, ja kaikki tuntuivat olevan kovin tyytyväisiä hyvin järjestettyyn retkeen. Meillä oli ollut oikea Onnen Päivä!

Retkeläisten puolesta kiittäen: Leena Haapoja


torstai 31. elokuuta 2017

Tuliko epävarmuus jäädäkseen?



 
 
Jos elo- ja syyskuu jatkuu kohti syksyä lämpimänä, viljat, marjat ja hedelmät ehtivät kypsyä sekä laarit täyttyä. Jännittäviä viikkoja elellään. Olisikin katastrofi, jos sato jäisi sateen vuoksi pieneksi. Olemme tottuneet siihen, että tulee ylijäämäviljaa. Hyvillä työvälineillä, tutkituilla viljalaaduilla ja lannoitteilla saadaan runsas sato. Jopa ojan rikkaruohot ovat metrin korkuisia! Tuholaisia myrkytetään. Saamme tärkeitä sääennusteita ja toimitaan sen mukaan.

”Nälkävuodet 1860 lähtien” -taidenäyttelyn sisältö. Ikkunani alla on vihreä tuuhea ohrapelto. Se nosti mielikuvan 1860-luvun viljapellosta, joka oli vetistä rapaa, siemenet itämättä. Kuvittelin isännän katsomassa peltoaan perheensä kanssa ja samalla tuntevansa itsensä sairaaksi. Yht`äkkiä hän kääntyikin ja kiirehti kotiinsa. Vaimo tuli vauvoineen perässä. Kuvittelin myös tilanteen, jossa mies otti vastaan leipää emännältä ja tämä sama mies kuoli omaan sänkyynsä. Olen piirtänyt nälkäkuvia ja maalannut surullisiin kansanlauluihin liittyviä kuvia. Näyttelypaikka on Kauhavan kirjasto marraskuun ajan...

Kauhavan manttaalikunnan historiaa on paikallishistorioissa ja yksittäisissä dokumenteissa, jotka kokosin kirjaksi. Sen idea syntyi 2000-2010 talonpoikaismuseo Iisakin Jussin tuvalla, kun Kaisu Tuomaalan kanssa pidimme 2003 Kosolanmäen lainamakasiinissa ” Museon 100 vuotta vanhojen vaatteiden näyttelyn”. Ihmisiä kiinnosti kovasti makasiini, näyttelytila. Tietoni makasiinista oli minimaalista, paitsi että se rakennettiin 1857-58 keisarin määräyksestä. Alkutoiminta oli hiljaista. Osakkaat, maanviljelijät hoitivat lainaustoiminnan. Syksyllä vietiin vähän enemmän siementä sinne, kuin mitä oli keväällä lainattu. Siitä varastokertymästä lainattiin tai ostettiin siemenviljaa. Velaksikin sai, jos oli takaajat. Ilmaiseksi sai hakija, jolla oli nälkä eikä rahaa ostaa.
 
1866 tuli nälänhätä eikä ollut lainattavaa! Yksittäiset ihmiset, jopa perheet lähtivät kerjuulle. Itkua ja kuolemia riitti. Jotkut historiat pitävät nälänhädän syynä peräkkäiset sadesyksyt ja myöhäiset keväät.

1990-luvun tutkimusten mukaan syiksi nähdään maatalouden ja karjanhoidon kehittymättömyys, kehnot kulkuyhteydet kuntien välillä, alempiin säätyihin liittyvät sosiaaliset epäkohdat, mm. työttömyys. Nälkiintyneet ihmiset sairastuivat herkemmin kulkutauteihin: rutto, kurkkumätä, tuberkuloosi, jne. Kauhavalla yhdestä perheestä kuoli kolme lasta. Lavantaudin korkea kuume vei nopeasti hengen, olipa sairas rikas tai köyhä. Ei ollut rokotuksia eikä antibiootteja.

Museologia/ museotyö on arvoihin perustuvaa. Makasiinien toiminnasta viime aikana aloin etsiä tietoa eri tahoilta ja ihmisiltä, jotka kuuluivat manttaalikuntaan. Kokoelmassa onkin edesmenneen puheenjohtajan Lauri Heimolan kirjoituksia. Kirjoituksia on luvannut myös viimeinen puheenjohtaja, Jaakko Perälä ja tilikirjanpidosta vastaava Pauli Tyyvi. Kauhavan historia I valaisi nälkään kuolleiden määrää. Taulukossa vuodet 1866 - 68 kuolleiden korkeat lukumäärät. Lisäksi on Ylihärmän, Alahärmän ja Kortesjärven paikallishistorioista manttaalikuntatoimintaa.
 
Irja Pollari

 

maanantai 3. huhtikuuta 2017

Pelkkikankaan kylätalossa treffit Aijjoos hengessä

Kauhavan eksoottisiin kyliin kuuluva Pelkkikangas oli neljän eläkeläisnaisen reviiriä. Muun perheen ollessa työssä ja lastenlasten koulussa naiset tekivät käsitöitä kylätalolla. Se oli kuin linnunpesä: puista ylellisyyttä hipova lämpöinen, rauhan tyyssija, tien laidassa puiden suojassa, jonne levoton ihminen mielellään astui. Tarkoitus oli pohtia muistin elvytysmielessä Luterilaisessa kirkossa käytyjä keskusteluja.

Aiheeseen liittyen kokosimme nukketeatterin, jossa äänessä oli eläkkeelle jäämässä oleva pappi ja hänen vaimonsa. He pelkäsivät, ettei pappi enää saisi vihkiä edes rakastunutta paria. Seurakunta, tässä tapauksessa Pelkkikankaan naiset kommentoivat papin ajatuksia niin selkeästi, että luulin heidän hankkineen keskustelutaidot kirkkovaltuustossa. Yksi luetteli papin laillisista oikeuksistakin!

Nauraminen itselle on harvinaista ja tuntuu vatsanpohjassa asti. Naiset tekivät huumoria käyttämällä erilaisia peruukkeja. Riemu alkoi sillä sekunnilla, kun peruukki kosketti päälakea. Koska se kätki osan kasvoja, minun oli jo vaikea tunnistaa, kuka kulloinkin oli tukan alla. Peilin puuttuessa he eivät edes nähneet kuvaansa. Oli vain uskottava ystävän vilpittömiin sanoihin ja hersyvään nauruun.

Huipentumaksi oli tutustuminen klovneriaan. Tarvittiin punainen nenä, peruukki ja valkoiset käsineet. Puhua ei saanut, vain kiljua, itkeä, murista tai nauraa sekä elehtiä käsin että jaloin. Olin pannut tuolille käärmeen, jota klovnit alkoivat piirittää ja kiertää vapauttaakseen käärmeen luikertelemaan ulos. Laatumusiikkiakin kuunneltiin, mm. oopperalaulaja Martti Talvelaa, joka tunnettiin läpikotaisin Pelkkikankaalla.    

Lämmintä vappua odotellen

Irja Pollari, eläkeläinen

                                                  (Kuva Pelkkikankaan kylätalolta)

maanantai 13. maaliskuuta 2017

Hiihdollako merkitystä?

Helmikuun helinät loppuivat, kun maaliskuu aloitti lumimassojen sulatuksen. Jostain syystä ei pihassamme lentele linnun lintua. Kotitehtävistä minua rassaavat ruuanlaitto ja siivous, jotka leikkaavat päivästä ison osan. Minulla ei koskaan ole ollut hiihtolomaa, nyt ei hiihtolomalaisiakaan. Siksipä mielikuvitus lentää, uneksin matkustamisesta, vaikkei unessakaan koneeni nokka nouse.

Oli nostalgista katsella MM-hiihtoja. Mieheni kuunteli hievahtamatta, minä jännitin ja sydän hakkasi. Hiihtämistä pidetään parhaana terveyttä edistävänä liikuntamuotona. Onko niin? Luokkatoverini soitti ja sai minut nauramaan. Hän muisti, että olin voittanut koulujenvälisissä hiihtokilpailuissa. Minä en muistanut, sen sijaan hänet kuorossa laulamassa sopraanoa kuin satakieli. On väärin, ettei hän saanut opiskella nuoresta alkaen musiikkia enkä minä kuvataidetta.

Jotkut elävät liikunnasta. Tunnettu tanssija Aira Samulin 90 v. on melkein yhtä vanha kuin olympiahiihtäjä Siiri Rantanen, joka hiihti meille malliksi Lahdessa.

Surullinen episodi tapahtui MM-kilpailujen miesten parisprinttihiihdossa, jossa Iivo Niskasen ”syliin” horjahti väsynyt norjalaishiihtäjä. Siksi Niskanen ja Jauhojärvi jäivät pronssille. Toisena päivänä Niskanen nappasi 15 km perinteisessä hiihdossa kultamitalin! Kansanjuhlat alkoivat jo katsomossa ihmisten hurratessa voittajalle. Mahdoton tuli mahdolliseksi, kun hurmaava 50 km:n hiihtäjä Matti Heikkinen yllätti itsensä ja kansan pronssilla. Heikkinen hymyili rauhallisena onnessaan!

Mihin sinulla hiihto vaikutti aikoinaan? Minä pidin kilpailemisesta ja olosta sen jälkeen. Tunsin hiihdon intohimon, sillä koko kroppa oli yhtä lämmintä virtaa. Nyt kilpaurheilijan pitää heti raportoida, mitä tapahtui, ja erikoisesti voitelusta. Syy on tiedettävä, jos meni huonosti. Minä ärsyyntyisin nykyisen mallin mukaisesta tarkkailusta.

Mitä te entiset kansa- ja keskikoulumitalistit ajattelette nykyisestä analyyttisestä näkökulmasta? Onko urheiluharrastus terveyden vakuutus vielä vanhempanakin? Yrittäkää vastata jotain, että saataisiin alkuun jonkinlainen ajatusten vaihto blogissa. Ja muustakin voi kirjoittaa.

Tv Irja Pollari

perjantai 10. helmikuuta 2017

Hei eläkeläinen!

1. Hei eläkeläinen 

Olen Irja Pollari Kauhavalta. Kirjoitan Aijjoos-toiminnan hengessä blogia eläkeläisiä koskevista asioista. Pyydän kirjoittamaan kommentteja kirjoituksestani tai muusta, minkä tahdotte jakaa. Ei tarvitse olla samaa mieltä kanssani. Ilmaise silti mielipiteesi, muuten bloggaaminen on tarpeetonta.

2.  Aloitusteemana yksinäisyys

28.9. HS/ Kaisa Viljanen: Professori Juho Saari, yksinäisyyden tutkija sanoi: Yksinäisyys on lähes kansantauti. Hänen kirjansa Yksinäisten Suomi. En ole vielä lukenut kirjaa, silti voimme keskustella siitä, mistä yksinäisyys johtuu, miten se vaikuttaa meissä. Näen syitä ainakin asenteissa, ts. juuret on kulttuurissamme. Pidetään positiivista ilmettä, vaikka olemme onnettoman kireitä ja itkemme salaa. Matka ystävän luokse on ehkä liian pitkä, ettei face to face pääse purkamaan. Sydänlihas siinä paineessa eniten kärsii eikä yöunikaan tule.

Millainen ystävän pitää olla, että hänelle uskaltaa avautua? Aijjoos-hanke on järjestänyt alun alkaen eläkeläisten tapaamisia ja yhteistä tekemistä. Odotan kovasti kirjan tutkimustietoa siitä, miten yhteistoiminta selittyy yhdeksi keinoksi virkistyä. Musiikillakin on suuri merkitys.

3. Faktaa tai fiktiota? 

1. Yksin makaaminen on vaarallista. Mitä jos katto tippuisi päälle?
2. Yksin suremisen jälki on kuin hiekkapaperilla hangattu poski.
3. Yksin nauraminen on eristämisen ja alistamisen seurausta.
4. Yksin on mahdotonta riidellä ja valehdella samalla kertaa.
5. Yksinolo on yhtä pelottavaa kuin seistä kaivon pohjalla.
6. Yksinolo on tappiomieliala, ihan kuin kiristysside rinnalla.

1. Kirjoittakaa kokemuksianne yksinäisyydestä blogiin.
Mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä kriittisemmäksi ajanvietteiden suhteen. Mitä tahansa teatteria en enää lähde kuuntelemaan ja katselemaan.Yleensä esityksessä on joku tyyppi, joka haukkuu muut tyypit. Juoni kehittyy tyyppien kautta. Pitää olla vähintään hyväuskoiset/ pahat, kierot /rehelliset, teeskentelijät/ tosikot.

2. Millaista teatteria katsotte mieluiten?
Minusta laatu laskee kirosanoilla. Jotkut perustelevat käyttöä sillä, että käsikirjoituksessa oli ja että se on tätä aikaa, missä elämme.  Ihailen näytelmäkirjoittajista realismin isää, Honore Balzackia ja Leo Tolstoita. He käyttävät ilmaisuja, joilla katsojan itku vaihtuu nauruksi ja raivo rauhaksi. Jokainen tyyppi on kirjoitettu mestarisella taidolla. Mutta- taidemakumme on yksilöllinen. 

4. Luovaa ajanvietettä   
                     
Kun aiotte kutsua kotiinne ystävän tai ystäviä, tehkää tapaamisesta poikkeava. Siksi harjoitelkaa etukäteen koko ohjelma. Tarkoitus on olla yhdessä ja saada mietittävää riittävästi.

 1. tehtävä: Varaatte paperipalasen jokaiselle, lyijykyniä, kumeja ja kuulakärkikyniä tai tusseja. Ehdotatte mietelauseen kirjoittamista, mikä alkaa Elämä on joskus…tai Polku on mutkikas...  Kun yksi lause on valmis, kaikki lukevat puolivalmiin tekstin. Seuraavaksi ehdottelette jatko-osaa ja jatkatte loppuun. Naurattakaa jo toisianne. Jos joku ei naura, keksitte syyn, sanomalla että arvasinhan minä, ne luovat energiat olivat vähissä, mutta elpyvät hyvässä seurassa.

  2. tehtävä eri päivänä: Kerrotte vieraille kolme vitsiä, joita ei kotiseudullanne ole kuultu. Parasta olisi keksiä ne itse ja kirjoittaa ylös, että voitte käyttää myöhemmin.
Kirjoittakaa Aijjoos-blogiin, miten kävi. Saanko minä ja muut lukijat käyttää niitä ystävien iloksi ja yksinäisyyden karkottamiseksi? Ps älkää käyttäkö rumia sanoja eikä viittauksia.

5. Tosi-tarinaa ajanvietteeksi

Muistele tilannetta, kun olit keskipiste ja sinulta odotettiin palveluja. Hyvin jaksoit passata tuntematta väsymystä, kun mielenkiinto synnytti toisen mielenkiinnon. Minä muistan koulun joukkuekilpailut, kuten pesäpallon. Vaikka voimat olivat lopussa, halu voittaa pysyi. Odotin, että pääsisin lyömään pallon matalaa ja pitkästi. Kun vuoro tuli, lyönti onnistui ja koko kenttä hurrasi vielä, kun juoksin kotiin. Kilpailun voima siirtyi minuun näiltä hurraajilta.  - Älä torju elämäsi voimanlähteitä, vedä heitä luoksesi omilla urotöilläsi. Olen pelannut Lappajärven Veikkojen joukkueessa Härmän naisia vastaan 1957-8.

6. Sanaleikit oli aluksi tylsiä, myöhemmin nauratti. Keksikää lisää! 

1. Nuoret naiset naputtelivat nappuloita nostaen nopeutta.
2. Viisaat virittelevät vaateitaan vanhojen vallan vähentämiseksi.
3. Yhdessä yrittäessä yhteen yksintein yllätettiin yksinäiset.
4. Pari paketoi palvelut perille piilottamalla poloisten polkupyöriä.

7.  Sanomalehtien havinaa

Tapaan lueskella kuukauden sanomalehdet kolmena päivänä. Komiatlehdessä on  Kuntayhtymä Kaksineuvoisen yhteystiedot, joihin ehdin jo tottua. Olimme onnekkaita, kun saimme kotikäynnille tutun hoitajan. Muut tk:n hoitajat ovat Ylihärmässä ja Lappajärvellä.

Kuten tiedämme, niin Soten ja ylipäätään valtiontalouden kehitysmuutokset ovat pakollisia. Viranhaltijat panevat niitä toimeen huolimatta monen asian keskeneräisyydestä. On päätetty nostaa terveyden ja hyvinvoinnin tasoa uudella järjestelmällä ja entistä pienemmillä hoitokustannuksilla.

Ilkka 27.9 -16, Vaasa, Laura Annila: Otsikko: Lakiasiantuntijat tyrmäävät sairaalauudistuksen. Johtava ylilääkäri Auvo Rauhala, Vaasan keskussairaalasta sanoo, että säästölaskelmat eivät perustu mihinkään. Miten voidaan arvioida, ettei sairaalamatkojen pidentyminen maksaisi mitään? Arviointineuvos Antti Moisio toteaa: - Hoidon laatu jää arvioimatta, säästöille ei ole perusteita, vaihtoehtoja ei esitetä. Laatu olisi pitänyt arvioida tarkemmin, sillä on vaikutus potilasturvallisuuteen ja terveyteen.