Tuliko epävarmuus jäädäkseen?

 

 

Jos elo- ja syyskuu jatkuu kohti syksyä lämpimänä, viljat, marjat ja hedelmät ehtivät kypsyä sekä laarit täyttyä. Jännittäviä viikkoja elellään. Olisikin katastrofi, jos sato jäisi sateen vuoksi pieneksi. Olemme tottuneet siihen, että tulee ylijäämäviljaa. Hyvillä työvälineillä, tutkituilla viljalaaduilla ja lannoitteilla saadaan runsas sato. Jopa ojan rikkaruohot ovat metrin korkuisia! Tuholaisia myrkytetään. Saamme tärkeitä sääennusteita ja toimitaan sen mukaan.

”Nälkävuodet 1860 lähtien” -taidenäyttelyn sisältö. Ikkunani alla on vihreä tuuhea ohrapelto. Se nosti mielikuvan 1860-luvun viljapellosta, joka oli vetistä rapaa, siemenet itämättä. Kuvittelin isännän katsomassa peltoaan perheensä kanssa ja samalla tuntevansa itsensä sairaaksi. Yht`äkkiä hän kääntyikin ja kiirehti kotiinsa. Vaimo tuli vauvoineen perässä. Kuvittelin myös tilanteen, jossa mies otti vastaan leipää emännältä ja tämä sama mies kuoli omaan sänkyynsä. Olen piirtänyt nälkäkuvia ja maalannut surullisiin kansanlauluihin liittyviä kuvia. Näyttelypaikka on Kauhavan kirjasto marraskuun ajan...

Kauhavan manttaalikunnan historiaa on paikallishistorioissa ja yksittäisissä dokumenteissa, jotka kokosin kirjaksi. Sen idea syntyi 2000-2010 talonpoikaismuseo Iisakin Jussin tuvalla, kun Kaisu Tuomaalan kanssa pidimme 2003 Kosolanmäen lainamakasiinissa ” Museon 100 vuotta vanhojen vaatteiden näyttelyn”. Ihmisiä kiinnosti kovasti makasiini, näyttelytila. Tietoni makasiinista oli minimaalista, paitsi että se rakennettiin 1857-58 keisarin määräyksestä. Alkutoiminta oli hiljaista. Osakkaat, maanviljelijät hoitivat lainaustoiminnan. Syksyllä vietiin vähän enemmän siementä sinne, kuin mitä oli keväällä lainattu. Siitä varastokertymästä lainattiin tai ostettiin siemenviljaa. Velaksikin sai, jos oli takaajat. Ilmaiseksi sai hakija, jolla oli nälkä eikä rahaa ostaa.

 

1866 tuli nälänhätä eikä ollut lainattavaa! Yksittäiset ihmiset, jopa perheet lähtivät kerjuulle. Itkua ja kuolemia riitti. Jotkut historiat pitävät nälänhädän syynä peräkkäiset sadesyksyt ja myöhäiset keväät.

1990-luvun tutkimusten mukaan syiksi nähdään maatalouden ja karjanhoidon kehittymättömyys, kehnot kulkuyhteydet kuntien välillä, alempiin säätyihin liittyvät sosiaaliset epäkohdat, mm. työttömyys. Nälkiintyneet ihmiset sairastuivat herkemmin kulkutauteihin: rutto, kurkkumätä, tuberkuloosi, jne. Kauhavalla yhdestä perheestä kuoli kolme lasta. Lavantaudin korkea kuume vei nopeasti hengen, olipa sairas rikas tai köyhä. Ei ollut rokotuksia eikä antibiootteja.

Museologia/ museotyö on arvoihin perustuvaa. Makasiinien toiminnasta viime aikana aloin etsiä tietoa eri tahoilta ja ihmisiltä, jotka kuuluivat manttaalikuntaan. Kokoelmassa onkin edesmenneen puheenjohtajan Lauri Heimolan kirjoituksia. Kirjoituksia on luvannut myös viimeinen puheenjohtaja, Jaakko Perälä ja tilikirjanpidosta vastaava Pauli Tyyvi. Kauhavan historia I valaisi nälkään kuolleiden määrää. Taulukossa vuodet 1866 - 68 kuolleiden korkeat lukumäärät. Lisäksi on Ylihärmän, Alahärmän ja Kortesjärven paikallishistorioista manttaalikuntatoimintaa.

 

Irja Pollari